Viestit aiheesta: aamu

Äläppä huoli - mummin neuvot


Äidiltä opittuja vanhan ajan keinoja, konsteja, reseptejä ja työtapoja tuotuna tähän päivään.

Julkaistu , julkaisija

Riisipuuro

 

Riisipuuro_400

 

Sunnuntaisin äiti keitti aina riisipuuron. Lapsuudessani tietyt ruuat maistuivatkin paremmalta, kun niitä sai vain harvoin tai tiettyinä päivinä. Se me ollaan hukattu näinä yltäkylläisyyden aikoina. Mämmiä saa kaupoista kesät talvet ja pyhäruokia syödään arkena. Harmi! Kun jotain joutuu odottamaan, kasvattaa se himoa ja kun hetki lähestyy, niin odotus yhdistettynä makuun tekee ruuasta vielä taivaallisempaa.

Riisipuuro oli minun lempiruokaa lapsena ja on sitä vieläkin. Minulla oli vain hyvin tarkat vaatimukset puurolle jo pienenä. Puuro ei missään nimessä saanut palaa pohjaan. Jos se paloi, maistui koko puuro palaneelle ja pikku-Riitta kiukutteli äidille eikä syönyt. Mutta äläppä huoli, harvoin se äidilläni paloi. Puuroa ei myöskää saanut keittää yli eli liian kauan aikaa. Jyvät piti olla vielä erotettavissa, puuro ei saanut olla ylikypsää mössöä. Myös puuron paksuudella oli tiukat kriteerit, ei liian löysää velliä eikä “kenkähevosella ajettavaa” kuten äitini asian ilmaisi.

Tätä täydellistä riisipuuroa äitini sitten keitteli melkein joka sunnuntai. Vasta aikuisena olen tajunnut - niin kuin niin monet muutkin asiat - että riisipuuron keitto ilman kerroskattilaa on ihan vihoviimeinen homma. Sitä keittäessä täytyy päivystää yli tunti kattilan äärellä ja hämmentää pohjaa myöten koko ajan tai muuten puuro palaa pohjaan. Jos lähdet ihan hetkeksi pois, niin juuri sillä hetkellä palaminen alkaa. Äitini on siis seissyt elämänsä aikana eräänkin tunnin riisipuurokattilan äärellä hämmentämässä. Minä en millään kykenisi sellaiseen, en millään.

Riisipuuron olen nauttinut pienestä pitäen omalla erikoisella tavallani. En koskaan käytä puuroon sokeria, kanelia tai kiisseliä. Riisipuuro, iso voisilmä ja lasi kylmää maitoa ja se erikoisuus: puuron kanssa pitää olla kinkkua tai makkaraa. Ei leivän päällä, vaan ihan vaan kinkkusiivu rullalle, haukkaus ja puuroa päälle. Maistuu ihan järisyttävän hyvälle juuri näin.

Minulla on apuna teflonit ja vesihöyryt, enkä silti jaksa joka sunnuntai ryhtyä puuronkeittoon. Mutta aina kun teen, on lasten kiitollisuus kyllä palkitsevaa ja he myös osaavat arvostaa. Voi kunpa voisin aikamatkustaa, niin kävisin sanomassa sille pienelle Riitalle muutaman valitun sanan. Ja äidille muutaman kauniin.

 

Ei niin vahdittava riisipuuro
2 dl puuroriisiä
2-4 dl vettä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Keitä riisi ja vesi ensin teflonkattilassa niin, että neste on imeytynyt riiseihin. Mitä enemmän vettä alkuvaiheessa, sitä nopeammin riisi kypsyy, sillä veden kanssa pohjaanpalamisen vaara ei ole niin suuri. Siirrä esikeitetty riisi kerroskattilaan eli höyrykattilaan ja lisää mikrossa kuumaksi lämmitetty mukillinen maitoa, sekoita. Laita höyrykattilan alaosaan vedenkeittimellä kiehutettu vesi ja laita puuro kiehumaan. Lämmitä loputkin maidot mukillinen kerrallaan mikrossa ja lisää ne riisin sekaan. Keitä puuro kypsäksi välillä hämmentäen ja lisää lopuksi suola.

 


Äläppä huoli oli äitini paljon käyttämä sanonta. Sillä saattoi aloittaa minkä tahansa asian  kertomisen. Äläppä huoli, son lähettävä kauphan (kauppaan). Äläppä huoli, son ruoka-aika. Äläppä huoli, son viikon päästä joulu. 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ainaiset aamutoimet

IMG_1510

Illalla nukkumaan mennessä harmittaa. Taas on aamulla jäänyt sänky petaamatta ja lakanat ovat rypyssä. Oikaistua ei enää saa, kun mies nukkuu jo. Petaaminen veisi aikaa aamulla vain hetken, mutta silti se tahtoo jäädä. Edes lapsille en ole saanut opetettua aamutoimien jaloa taitoa. Ja minä siis ihan oikeasti inhoan ryppyistä, tunkkaista vuodetta. Opin kotonani niin hyvälle.

Niin - aamutoimet! Äitini kodinhoitorutiineihin ne aina kuuluivat. Ne olivat pieniä kotitöitä, jotka oli joka aamu tehtävä. Niistä ei luistettu edes sunnuntaisin, silloin ne tehtiin ehkä vaan vähän myöhemmin.

Ensimmäisenä aamuisin nautittiin tietysti aamupala. Meillä siihen kuului kahvia tai teetä ja äidin leipomia sämpylöitä sekä pallojuustoa. Äidin sämpylät - oi, niitä on ikävä. Aamupala oli aina katettuna pöytään, seisaaltaan ohimennen ei haukattu mitään. Aamupala nautittiin yöpuku päällä ja sitä oli tarjolla niin kauan, että eri aikaan lähtijät saivat syödäkseen.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa aamupesu ja pukeutuminen. Meille tuli suihku vasta 80-luvun alussa, joten suihku ei kuulunut to do -listalle. Isommille sisaruksilleni äiti kuulemma laittoi letit ja lettinauhat joka aamu, minulle ei enää. Saunan jälkeisinä päivinä - torstaisin ja sunnuntaisin -  äiti laittoi itselleen papiljotit.

Keittiö piti aamupalan jälkeen siivota. Tiskit tiskattiin, pöydät pyyhittiin ja lattia piti myös lakaista, ne hommat äiti hoiteli, kun muut olivat jo lähteneet. Tärkein asia meillä lapsilla oli sänkyjen petaaminen ja huoneen tuuletus. Ikkuna auki heti herättyä ja raikasta ilmaa sisään, aamupalan jälkeen tyynyjen pöyhiminen, lakanoiden ja peitteen oikaisu ja lopuksi sängynpeitto. Petaamatonta sänkyä ei meidän talossa ollut koskaan. Sairaanakin piti siirtyä hetkeksi toiseen huoneeseen, jotta yön jäljiltä huone saatiin tuuletettua ja lakanat suoristettua, raikastettua. Ja se oli niin ihanaa - lakanoiden sileys ja viileys.

IMG_1516

Sängyllä lasten omatekemä omituisten otusten kerho.

 

Jos minulta kysyttäisiin, mikä on maailman paras tuoksu ja missä sitä voi haistella, niin vastaus olisi lapsuuden vastapedattu sänky suursiivouksen jälkeen ja sitä en enää voi haistella koskaan missään. Pakkasessa tuuletetut petivaatteet, pakkasessa kuivuneet mankeloidut lakanat - se tuoksu on syöpynyt mieleeni ja pysyy siellä. Sen parempaa ei ole. Mutta äläppä huoli - siitä suursiivouksesta kerron joskus myöhemmin.


Äläppä huoli oli äitini paljon käyttämä sanonta. Sillä saattoi aloittaa minkä tahansa asian  kertomisen. Äläppä huoli, son lähettävä kauphan (kauppaan). Äläppä huoli, son ruoka-aika. Äläppä huoli, son viikon päästä joulu. 

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot