Viestit aiheesta: riisi

Äläppä huoli - mummin neuvot


Äidiltä opittuja vanhan ajan keinoja, konsteja, reseptejä ja työtapoja tuotuna tähän päivään.

Julkaistu , julkaisija

Riisipuuro

 

Riisipuuro_400

 

Sunnuntaisin äiti keitti aina riisipuuron. Lapsuudessani tietyt ruuat maistuivatkin paremmalta, kun niitä sai vain harvoin tai tiettyinä päivinä. Se me ollaan hukattu näinä yltäkylläisyyden aikoina. Mämmiä saa kaupoista kesät talvet ja pyhäruokia syödään arkena. Harmi! Kun jotain joutuu odottamaan, kasvattaa se himoa ja kun hetki lähestyy, niin odotus yhdistettynä makuun tekee ruuasta vielä taivaallisempaa.

Riisipuuro oli minun lempiruokaa lapsena ja on sitä vieläkin. Minulla oli vain hyvin tarkat vaatimukset puurolle jo pienenä. Puuro ei missään nimessä saanut palaa pohjaan. Jos se paloi, maistui koko puuro palaneelle ja pikku-Riitta kiukutteli äidille eikä syönyt. Mutta äläppä huoli, harvoin se äidilläni paloi. Puuroa ei myöskää saanut keittää yli eli liian kauan aikaa. Jyvät piti olla vielä erotettavissa, puuro ei saanut olla ylikypsää mössöä. Myös puuron paksuudella oli tiukat kriteerit, ei liian löysää velliä eikä “kenkähevosella ajettavaa” kuten äitini asian ilmaisi.

Tätä täydellistä riisipuuroa äitini sitten keitteli melkein joka sunnuntai. Vasta aikuisena olen tajunnut - niin kuin niin monet muutkin asiat - että riisipuuron keitto ilman kerroskattilaa on ihan vihoviimeinen homma. Sitä keittäessä täytyy päivystää yli tunti kattilan äärellä ja hämmentää pohjaa myöten koko ajan tai muuten puuro palaa pohjaan. Jos lähdet ihan hetkeksi pois, niin juuri sillä hetkellä palaminen alkaa. Äitini on siis seissyt elämänsä aikana eräänkin tunnin riisipuurokattilan äärellä hämmentämässä. Minä en millään kykenisi sellaiseen, en millään.

Riisipuuron olen nauttinut pienestä pitäen omalla erikoisella tavallani. En koskaan käytä puuroon sokeria, kanelia tai kiisseliä. Riisipuuro, iso voisilmä ja lasi kylmää maitoa ja se erikoisuus: puuron kanssa pitää olla kinkkua tai makkaraa. Ei leivän päällä, vaan ihan vaan kinkkusiivu rullalle, haukkaus ja puuroa päälle. Maistuu ihan järisyttävän hyvälle juuri näin.

Minulla on apuna teflonit ja vesihöyryt, enkä silti jaksa joka sunnuntai ryhtyä puuronkeittoon. Mutta aina kun teen, on lasten kiitollisuus kyllä palkitsevaa ja he myös osaavat arvostaa. Voi kunpa voisin aikamatkustaa, niin kävisin sanomassa sille pienelle Riitalle muutaman valitun sanan. Ja äidille muutaman kauniin.

 

Ei niin vahdittava riisipuuro
2 dl puuroriisiä
2-4 dl vettä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Keitä riisi ja vesi ensin teflonkattilassa niin, että neste on imeytynyt riiseihin. Mitä enemmän vettä alkuvaiheessa, sitä nopeammin riisi kypsyy, sillä veden kanssa pohjaanpalamisen vaara ei ole niin suuri. Siirrä esikeitetty riisi kerroskattilaan eli höyrykattilaan ja lisää mikrossa kuumaksi lämmitetty mukillinen maitoa, sekoita. Laita höyrykattilan alaosaan vedenkeittimellä kiehutettu vesi ja laita puuro kiehumaan. Lämmitä loputkin maidot mukillinen kerrallaan mikrossa ja lisää ne riisin sekaan. Keitä puuro kypsäksi välillä hämmentäen ja lisää lopuksi suola.

 


Äläppä huoli oli äitini paljon käyttämä sanonta. Sillä saattoi aloittaa minkä tahansa asian  kertomisen. Äläppä huoli, son lähettävä kauphan (kauppaan). Äläppä huoli, son ruoka-aika. Äläppä huoli, son viikon päästä joulu. 

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot