Joulu ja piparin tuoksu

Julkaistu , julkaisija

Joulu ja piparin tuoksu

Ullakko-blogi-piparit400px

 

Äidilläni oli vanhassa Hulda Katariinalta perityssä mustakantisessa reseptivihkossa pipariohje, jonka mukaan meillä aina piparit leivottiin. En usko, että äitini käytti koskaan pipareissaan valmistaikinaa. Joulutorttujen suhteen äiti ei ollut niin tarkka, valmistorttutaikinalla ja kaupan luumuhillolla tehtiin tortut, kun sellaiset kaupan valikoimiin vakiintuivat - mutta vain kerta-annos kerrallaan ja seuraavana päivänä tarvittaessa uudet.

Pipareita sen sijaan talkoiltiin runsaasti ja useampi päivä. Ensimmäisenä päivänä tehtiin taikina. Valmistus aloitettiin keittämällä mausteet kattilassa - tuoksu oli niin ihana, melkein jo maistoi piparin.

Taikinanvalmistuspäivänä leivottiin aina koekakku. Oli jännittävää istua pallilla uunin edessä ja vahtia, pysyikö pipari muodossaan, vai lähtikö kakku leviämään. Jos pipari levisi pellille, niin äläppä huoli - taikinassa oli vain liian vähän jauhoja ja niiden lisäyksen jälkeen piti paistaa uusi koekakku. Osallistumalla piparivahtiin sai koekakun palkaksi.

Kun taikina oli saatu valmiiksi ja hyväksi, laitettiin se lepäämään jääkaappiin vähintäänkin yön tai useamman yli. Muistaakseni äiti kääri taikinan voipaperiin. Mausteet ja maut tasoittuvat taikinan levätessä, muistan äitini sanoneen.

70-luvun alkupuolella meille hankittiin jättikokoinen 500:n litran pakastin. Sen päällä äiti aina kauli piparitaikinan niin kauan, kuin pakastin meillä oli. Kaulittu taikinaympyrä oli hurjan iso ja jotta se oli tasapaksuinen, kaulitsemisen hoiti äiti.

Muoteilla paineleminen oli se hauskin vaihe ja siihen sai lapsikin osallistua. Tarkkana piti olla, turhia välejä ei pipareiden väliin saanut jättää. Äiti leipoi koko taikinan ensin kertaalleen, laittoi roippeet jääkaappiin odottamaan ja vasta kun koko taikina oli kertaalleen leivottu tehtiin reunataikinoista uusi levitys. Taikina hupeni ja hupeni ja se oli lapsen mielestä hauskaa. Vihoviimeiset roippeet sain kaulia tai taputella jättipipariksi.

Vasta kun koko taikina oli leivottu ja pipareita oli kaikki mahdolliset pellit, tarjottimet ja pöydät pullollaan, aloitettiin paistaminen. Pipareiden paistoaika on niin lyhyt, että yhden lapsen piti istua koko ajan uunin edessä vahdissa, ettei piparit pala.

Valmiit piparit liu’utettiin pelliltä pakastimen päälle ja kuuma uunipelti kiikutettiin ulkoportaille jäähtymään. Piparinpaisto pyöri kuin liukuhihnatyö ja jäähtyneet piparit pinottiin peltirasiaan tai voipaperilla vuorattuun kannelliseen pahvilaatikkoon.

Kun piparit oli saatu tehtyä, niitä sai syödä niin paljon kuin halusi ja koskaan ne eivät loppuneet kesken. Näin ainakin minun lapsuudessa. Voihan olla, että koska olin se pahnanpohjimmainen ja yhdeksäs, niin äidillä oli jäänyt taikinan annoskokoasetukset päälle niiltä ajoilta, kun joulupipareita oli nauttimassa kymmenenkin omaa suuta ja vieraat päälle. Ainakin yhtenä vuonna, kun olin vihoviimeinen kotona asuja, pipareita riitti vielä juhannuskahville.

Ihanaa, piparintuoksuista joulunodotusaikaa teille kaikille! Ja leipokaa lapsillenne ihania muistoja!

 

Hulda Katariinan piparit
425g voita
425 g sokeria
2 dl siirappia
2dl kermaa
1 muna
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
n. 1 kg vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan siirappi ja kaneli sekä inkivääri. Kiehauta ja laita jäähtymään esim. kylmään veteen tai lumihankeen. Kun siirappi mausteseos on jäähtynyt, vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään ja lisää muna. Lisää siirappi-mausteseo, sekoita.

Sekoita pieneen määrään jauhoja sooda ja leivinjauhe. Jos koko kilo jauhoja ei mene, sooda ja leivinjauhe päätyvät kuitenkin kokonaisuudessaan taikinaan. Lisää kerma ja jauhot vuorotellen. Jauhojen hyvän määrän oppii vuosien saatossa. Loppuvaiheessa tunnustele taikinaa, esim pyöritä taikinasta pallo ja jos tuntuu leivottavalta, taikina on valmis. Tai leivo koekakku ja jos pipari paistaessa leviää, lisää jauhoja.

Laita taikina tekeytymään jääkaappiin päiväksi tai kahdeksi. Kauli kylmänä ohueksi levyksi ja painele muotilla pipareiksi. Paista uunipellillä leivinpaperin päällä 200°C noin 5-7 minuuttia. Muista vahtia, paistuvat tosi nopeasti.

 


Äläppä huoli oli äitini paljon käyttämä sanonta. Sillä saattoi aloittaa minkä tahansa asian  kertomisen. Äläppä huoli, son lähettävä kauphan (kauppaan). Äläppä huoli, son ruoka-aika. Äläppä huoli, son viikon päästä joulu. 

 

Kommentit: 2

Kommentit: 2

Sanna Alaluusua-luostarinen |
VS: Joulu ja piparin tuoksu
Miten ihana muistelo piparitalkoista! Siinä on koko Haastajantie tiennyt, että Norbergillä leivotaan pipareita. Aivan kuin olisin istunut yläkertaan vievien rappusten alimmaisella portaalla ja seurannut piparihärdelliä. Pakko tuo ohje on kokeilla. :D
Sari Tolvanen |
VS: Joulu ja piparin tuoksu
Tuli edesmennyt äiti mieleen. Hän teki maailman parhaan piparitaikinan ja meilläkin piparkakkuja tehtailtiin paljon. Niitä säilytettiin voipaperilla vuokratuissa maitohinkeissä kylmässä kaapissa. Voi mitä herkkua oli jo pelkkä taikina, sitä piti aina maistella salaa. Senkin uhalla että äiti sanoi vatsan tulevan siitä kipeäksi. Ei tullut:)
Vain rekisteröidyt käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sisään ja jätä kommentti Rekisteröidy heti

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot